Viimeisen yhdentoista kuukauden aikana minä olen

Oppinut millaista on valvoa viisi yötä kolmen tunnin unilla
Oppinut  kipuitkun eri  vahvuusasteet
Oppinut mitä sana refluksi käytännössä tarkoittaa

Oppinut kuinka lasketaan yhdestä tuhanteen ja takaisin

Oppinut etsimään otavan tähtitaivaalta sekunneissa

Oppinut luopumaan päivän lehden lukemisesta

Oppinut miltä tuntuu kun päässä humisee väsymys

Oppinut, että tarvittaessa minä pärjään missä tilanteessa vain

Oppinut, että minäkin väsyn

Oppinut, että vauvan itku nostaa möykyn rintaan

Oppinut, että rutiinit ovat sujuvan elämän suola

Oppinut, että vauvat ovat erilaisia

Oppinut hillitsemään impulsiivisuuttani

Oppinut, että minä jaksan vaikka luulen etten jaksakaan

Oppinut vihaamaan matalalla lentävää lentokoneen ääntä

Oppinut hymyilemään kun väsymyksestäni kertoessani saan vastaukseksi etten kuulema näytä lainkaan väsyneeltä

Oppinut, että lasten nauru ja hymy pelastavat päivän
Oppinut sietämään sotkua
Oppinut relaamaan
Oppinut hengittämään

Oppinut vihaamaan ohi päriseviä mopoja

Oppinut, että peruna on saatanasta

Oppinut siivoamaan hiljaa

Oppinut nauttimaan 5 minuutin rauhasta

Oppinut tekemään töitä ilman nettitaukoja

Oppinut nauramaan itselleni

Oppinut että joskus tunnin seksi on tehokkaampaa kuin tunnin uni

Oppinut työnteon tärkeyden vauvavuoden keskelläkin

Oppinut puhumaan mieheni kanssa katseilla

Oppinut, että tämäkin raskas vuosi, on antanut niin paljon enemmän kuin ottanut

Oppinut juomaan teeni haaleana

Oppinut meikkaamaan ettei väsymys näy

Oppinut olevani vahva

Oppinut olevani heikko

Oppinut järjen voittavan tunteen

Oppinut, että elämä kantaa

Oppinut, että minä rakastan, pohjattomasti

Oppinut elämään

Kiitos tästä kaikesta kuuluu teille, elämäni miehet